Nupukiventekijät

Nupukivi on kuulunut vahvasti Kotkan symboliikkaan. Veikko Lavi lauloi nupukivimiehistä, ja Kotka-seura on jakanut Nupukiven hengeksi nimettyä kirjallisuuspalkintoa. Nyt tätä perintöä ollaan purkamassa, kun Kotkankadun lyhyelle pätkälle Kirkkokadun ja Korkeavuoren kadun välille levitetään asvaltti. (Päivi Taussi, Kymen Sanomat 12.2.2017)

Tampereella Hämeenkadun nupukivestä ei ole haluttu luopua, koska tamperelaisten mielestä koko kadun arvokkuus häviäisi samantien. Hämeenkatu on sentään pidempi kuin Kotkankadun lyhyt pätkä. 1900-luvun alussa nupukivillä kolisteltiin hevosvetoisilla kulkuneuvoilla, nyt autoilla.

Nupukiviä rakensivat kivityömiehet. Tampereen kivityöntekijäin ammattiosaston 50-vuotishistoriikissa (1949) kerrotaan, miten kivityöntekijöiden päivät saattoivat alkaa klo 5 aamulla ja päättyä klo 8 illalla. Ammattikuria ja jaksamista ylläpidettiin viinan voimalla. Uuden työntekijän piti ensin ostaa ns. härkäviinoja. Viinaa piti tarjota myös mestarille ja louhimispaikoilla toimineille kalliopomoille. Näin varmistettiin, että työtä oli tarjolla jatkossa.

Kotkan Sanomat 3.6.1899

Kotkassa kivityömiesten ammattiosasto kokoontui ensimmäisen kerran 1898 elokuussa. Helsingissä kaupungin kivenhakkaajilla oli ollut oma ammattiosastonsa jo 1891. Suurlakkovuonna 1905 kivimiehet pitivät vappupäivän vapaata. Kotkassa Hovinsaaren tehtaan uudisrakennuksella oli ensimmäinen kivityömiesten lakko 1906. Gutzeitin selluloosatehtaan rakennustyömaan kivityömiehet yhtyivät lakkoon. Lakkolaisten luku nousi kahteensataan. Työntekijät vaativat palkan korottamista. Lakko kesti kaksi viikkoa ja päättyi tuloksettomana.

Eteenpäin 17.1.1907

1930-luvun alun lamavuodet veivät monelta kivimieheltä leivän. Tampereella kivimiesten työllisyys alkoi kohentua vasta 1933, kun kaupunki lähti rakennuttamaan uutta sähkölaitosta.
Kotkassa kaupunki järjesti kaupungin nupukiventekijöille töitä vuosina 1929-1935:

Suurimpana ryhmänä työttömiksi joutuneista on sekatyöntekijät ja sen jälkeen saha- ja lautatarhan työläiset sekä kivityöntekijät ja kirvesmiehet.”  ….”Mitä tulee työttömyystöiden järjestämiseen, niin tähän mennessä ei ole vielä Kotkan kunta voinut suuremmassa määrässä töitä järjestää. Likaviemäritöitä on nyt jo kyllä pantu alulle, johon on voitu työttömiä ottaa noin 30 miestä. Samoin on nupukiven tekoa järjestetty, ja on siihen työhön sijoitettu työnvälitystoimiston välityksellä työttömiä 35 miestä. (Eteenpäin 13.11.1929).

Vaikka työtön pääsi 1930-luvulla varatöihin, ei hänen elintasonsa juuri päässyt kohoamaan. Kunta sen sijaan pyrki maksamaan parempaa palkkaa kuin valtio, vaikka osa valtuutetuista piti kunnan maksamia tuntipalkkoja liian suurina.  Kunta halusi olla jatkossa hyvä työnantaja, minkä vuoksi 1938 solmittiin Suomen Rakennustyöläisten Liiton osasto numero 57 kanssa työehtosopimus, joka koski myös kivityöntekijöitä. Heille maksettiin vuodesta 1938 lähtien kiinteitä sovittuja tuntipalkkoja. Työehtosopimus takasi työntekijöille ensimmäistä kertaa myös kahden ja kolmen viikon vuosilomat.

Suomen tunnetuin kivimies, SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen, ryhtyi isänsä jalanjäljissä kivityömieheksi Armas Saarisen saatua töitä eduskuntatalon rakennushankkeessa 1927. Vuonna 1934 Aarne Saarinen liittyi kivimiesten kommunistihenkiseen ammattiosastoon ja valittiin 1938 kivimiesosaston sihteeriksi. 

Mutta tähän samaan aikaan, jolloin isä koki henkilökohtaisen kärsimyksensä ja kivityömiesten kunnia rupesi yleensä himmenemään, halveksittujen kaupungintöiden asema alkoi kohta. Kaupunkiin aiottiin rakentaa vesijohto ja satamaa ruvettiin laajentamaan. Meidän lähellämme olevaan korkeimmalle kalliolle alettiin pystyttää vesisäiliötornia ja kadulle kaivettiin vesijohtoputkia varten ojia. Ojia kaivettaessa ei voitu tyytyä pelkästään lapioihin ja kankiin, vaan kallioisilla paikoilla täytyi raivata tietä räjäyttämällä. Räjähdysainereikien poraaminen kiviin oli kivimiehen työtä sekin; mutta ne kivimiehet, jotka olivat lohkoneet, tasoitelleet ja silitelleet talojen peruskiviä ja väliin hienoimpien talojen koristeltuja seinäkiviäkin eivät osanneet antaa sille täyttä arvoa. Eivätkä kaupungin määräpalkatkaan kyenneet kilpailemaan vapaasti sovittujen urakkatyötulojen kanssa. (Pekkanen, Toivo, Lapsuuteni. 1. painos 1953.)

Lähteitä:

Veikko Kallio, Kymin historia 2. Porvoo 1990, s. 409-411.
Toivo, Pekkanen, Lapsuuteni. 1. painos. 1953.
Aarne Saarinen, Kivimies. Peltoniemi Pentti toim. Otava. 1995.
Salo, Elias, Tampereen kivityöntekijäin ammattiosasto r.y: Suomen rakennustyöläisten liitto, osasto n:o 9 50-vuotishistoriikki (1899-1949).
Syväjärvi, Arto, Kivisiä tarinoita. 2002.

Lehdet:
Eteenpäin 13.11.1929 työttömyystöistä Kotkassa., Kotkan Sanomat 27.8.1898 Kotkan ammattiosaston perustamisesta, Työtilastollinen Aikakauslehti 1.1.1907 Kotkan Hovinsaaren lakosta.
Lehtikuvat: Kotkan Sanomat 3.6.1899, Eteenpäin 17.1.1907