Siirry pääsisältöön

Toivo Pekkasen jäljillä


Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa oli  ilmestyttyään vuonna 1932 läpimurtoteos. Lapuan liikkeen ja oikeistoradikalismin aikaan ilmestynyt kirja sai suosiota, koska se oli yksilökuvaus, joka ylitti luokkarajat vailla yhteiskunnallista analyysia, mainitaan Ylen sivuilla. En kuitenkaan usko, että Pekkanen olisi jättänyt ottamatta kantaa aikana, joka oli työväenluokan kannalta ahdistavaa. Hän vain teki sen niin taitavasti vailla uhoa ja vihaa.

Lapsuuteni (1953) on Pekkasen kenties tunnetuin teos - kiitos myös hyvän televisiototeutuksen ja mainion näyttelijäkaartin (Matti Oravisto, Anja Pohjola). Rauni Mollbergin ohjaaman TV-sarja jäi pysyvästi mieleeni ja nyt uudessa kotikaupungissani Kotkassa käyskennellässäni mietin, että onko mahdollisesti tuossa se merenranta, jossa pikku-Toivo ja kivenhakkaajana työskentelevä isä kulkivat käsi kädessä, kun kaikki oli vielä hyvin. Merelle katsoessani pohdin, että onko edessä siintävä saari juuri se, mihin teini-ikäiset pojat soutivat kalastamaan perunoita repussaan ja lopuksi syömään kalakeittoa nuotiolla. Niin harras oli tuo tapahtuma, että se teini-ikäistä katsojaakin säväytti.

Kotkassa työläisperheeseen syntyneen Toivo Pekkasen lapsuus oli ankea. Isän halvaantuminen ja työkyvyn vähittäinen häviäminen ajoi perheen näkemään ajoittain suoranaista nälkää. Toivo Pekkanen kävi kansa- ja ammattikoulun, minkä jälkeen hän työskenteli metallityöläisenä synnyinkaupungissaan Kotkassa vuoteen 1932, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.

Kotka Toivo Pekkasen lapsuuden aikaan, yli sata vuotta sitten (Flickr-kokoelmat) Ilmeisesti ulkokuvaus oli tapaus, jota ihmeteltiin kauempaakin (huomaa ihmisten katseet kohdistuneena valokuvaajaan).

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/toivo-pekkasen-jaljilla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruotsalaisia ruotusotilaita Sydän-Hämeessä

Sydän-Hämeen Lehti Julkaistu 19.1.2019 10:42 Ruotsalainen ruotusotilas; asuna harmaa sarkatakki, pukinnahkahousut ja kolmikolkkahattu. Aseena yli metrin mittainen painava ”tussari”, eli vanhanajan kivääri, jossa oli piilukko. (Museovirasto) Syksyllä 1721 Suomeen saapui tuhansia uusia ulkomaalaisia. Suuri Pohjan sota oli syönyt miehiä Ruotsin armeijan suomalaisista joukko-osastoista. Rapakuntoista sotaväkeä täydentämään lähetettiin ruotsalaisia ruotusotilaita. Niin sanottuja lainasotilaita, joita oli kaikkiaan lähes 2400 miestä, ripoteltiin niin Uudellemaalle, Satakuntaan, Varsinais-Suomeen, Hämeeseen kuin Savoon. Sotilaista neljännes asettui 42 hämäläispitäjään, suurimmaksi osaksi Etelä-Hämeeseen, lukuisia sotilaita myös Sydän-Hämeeseen. Sotilaat olivat maaseudun poikia Etelä- ja Keski-Ruotsista. Arviolta joka kolmas oli naimisissa. Suurin osa vaimoista ei kuitenkaan tullut Suomeen ja perheenyhdistämisistä on vain muutama tapaus tiedossa Hämeessä. Maaseudulla naimattomia na

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat jääne

Tulitikkuteollisuuden historiaa Karjalaisessa 13.7.2021

  Suomen ainoa itsenäinen tulitikkutehdas Tulitikku Oy aloitti toimintansa Jokelassa 1933 – tunnetuin tuote oli ”Trustivapaa Sampo-tikku” Jokelan tulitikkutehdas vuonna 1949  Kuva: Helsingin kaupunginmuseo 13.7.2021 10:02 Tuula Vuolle-Selki JAA Ruotsalainen  Ivar Kreuger  johti 1920-luvulla tulitikkutrustia tähdäten siihen, että saisi koko maailman tulitikkutuotannon haltuunsa. Kilpailijoita ostettiin, syötiin markkinoilta polkuhinnoilla tai viimeisenä keinona lähetettiin sabotoijia vahingoittamaan tehtaita ja niiden laitteita. Suomessakin kaikki tulitikkutehtaat menettivät vuonna 1927 ulkomaisen myyntivapauden, jolloin ne trustin kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella alistuivat tämän holhoukseen. Sopimus oli näin ollen Suomelle epäedullinen, koska Ruotsin tulitikkutrusti oli ”kuin pukki kaalimaan vartijana”, kirjoitti  Keski-Uusimaa -lehti vuonna 1933. Tuotteiden ulkomaille myynti tapahtui trustin kautta. Uusi Aura 15.1.1933  Kuva: Uusi Aura 1920-LUVUN LOPULLA  suomalaiset liikemieh