Suomen ensimmäinen naistohtori

Karolina Eskelin oli ensimmäinen Suomessa tohtoriksi väitellyt nainen. Todettakoon samalla, että toisena naisena väitteli toukokuussa 1896 Tekla Hultin, joka sai filosofian tohtorin arvonsa kolme päivää myöhemmin kuin Eskelin, kirjoittaa Arno Forsius mainiolla sivustollaan Ihmisiä lääketieteen historiassa.

Eskelin kiinnostui jo opiskeluaikanaan kirurgiasta ja hänen väitöskirjansakin oli kirurgian erikoisalalta. Hän oli hoitanut vuonna 1895 vaikean likinäköisyystapauksen poistamalla silmästä mykiön. Tapaus herätti huomiota, mutta itse toimenpiteestä oltiin montaa mieltä. Eskelin oli 1890-luvulla jonkin aikaa myös opettajana Helsingin sokeainkoulussa. Valmistuttuaan Eskelin toimi ensin läkärinä Tampereella. Sen jälkeen hän oli apulaislääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian klinikalla vuosina 1897–1899. Eskelin teki lukuisia opintomatkoja eri puolille Eurooppaa ja toimi myös Yhdysvalloissa vuosina 1903–1905 lääkärinä suomalaisten ja skandinaavisten siirtolaisten keskuudessa Massachusettsissa, Michiganissa ja Oregonissa.

Suomeen palattuaan Eskelinillä oli sairaala gynekologisia ja kirurgisia tapauksia varten.  Oman sairaalansa ohella Eskelin ylläpiti kaupungin tuella vuosina 1907–1909 Kallion kirurgista poliklinikkaa, jossa kävi varsinkin työväestöön kuuluvia potilaita. Työtapaturmat ja työperäiset sairaudet olivat Eskelinille arkipäivää ja vuonna 1923 sairaalatyöstään luovuttuaan hän kirjoitti kirjan Ensi apu tapaturmissa ja sairaustapauksissa.

Mielenkiintoista olisikin tietää, kohtasivatko ammattientarkastaja Vera Hjeltin ja Karolina Eskelinin tiet missään vaiheessa. Molemmat olivat oman alansa uranuurtajia, joilla oli yhteiset intressit. Ikäeroa heillä oli 10 vuotta; Vera Hjelt oli syntynyt 1857 ja Eskelin 1867. Kumpikin oli keskiluokkaisista mutta vaatimattomista oloista. He menettivät vanhempansa nuorena ja Vera Hjelt jäi ilman äidin turvaa jo kuusivuotiaana, kun tämä vammautui kotitapaturmassa. Heitä yhdisti myös varhainen itsenäistyminen. Opintoja varjostivat taloudelliset huolet.

Karolina Eskelinin rakas harrastus oli paitsi kirjallisuus myös autourheilu. Hän olikin yksi ensimmäisistä suomalaisnaisista suoritti ajoluvan 1920-luvun alussa.

Aamulehti 4.7.1900

Koti ja Yhteiskunta 15.12,1895


Kommentit