Talollisen poika, Josef Stenbäck, syntyi Laihialla 22.3.1682.
Isä oli talollinen Heikki Liukku ja äiti Valpuri Laurintytär. Stenbäck kävi
Vaasan triviaalikoulua ja valmistui ylioppilaaksi Turussa 28.7.1704. Viiden
vuoden opiskelun jälkeen Stenbäck vihittiin papiksi Turussa 31.5.1709.
Isonvihan alussa Stenbäck lähetti vaimonsa ja lapsensa
pakoon Ruotsiin, mutta jäi itse virkapaikkaansa Laihialle. Venäläinen sotaväki vangitsi
Josef Stenbäckin hyökkäysvaiheessa 1714. Stenbäck vietiin ensin Vaasaan ja
sitten Kristiinankaupunkiin, missä kerrotaan kasakoiden häntä pahoinpidelleen. Tämän
jälkeen venäläiset siirsivät Stenbäckin Ilmajoen kappalaiseksi. Kesällä 1716
Stenbäck vangittiin uudelleen ja vietiin Turun linnaan, kunnes sodan päätyttyä
pääsi palaamaan Ilmajoelle. Ilmajoen seurakunnan
arkiston kuolintiedoissa mainitaan, että Stenbäck olisi vammautunut vasta
Uudenkaupungin rauhan jälkeen sattuneen ”onnettoman luunmurron” vuoksi. Venäläisten kidutuksesta ei ole mainintaa,
vangitsemisesta kyllä. Vammautumisestaan
huolimatta Stenbäck jatkoi papin virassaan aina kuolemaansa, vuoteen 1737
saakka. Isokokoisen ja lihavan Josef
Stenbäckin kerrotaan käyttäneen tointa hoitaessaan ”suurta nojatuolia, jossa
kannettiin kirkkoon ja jossa istualta piti kiitettyjä saarnoja”.
Stenbäckin vammautuminen raa´an pahoinpitelyn seurauksena
vaikuttaa historian valossa totuudenmukaiselta. Pappeja pahoinpideltiin
muuallakin; mm. Vetelin kappalainen, Elias Forselius, joutui venäläisen
sotaväen pahoinpitelemäksi 1714 onnistuen kuitenkin pakenemaan sotamiesten
käsistä takametsiin. Rauhan jälkeen Forselius palasi takaisin virkaansa. Pohjan
kappalainen, Henricus Colliander, hoiti oman pitäjänsä lisäksi myös Naantalin
papin tehtäviä isonvihan aikana. Muu papisto oli ehtinyt paeta Ruotsiin. Miehitysviranomaiset
määräsivät Collianderin veronkokoojaksi ”kuolemanrangaistuksen uhalla” ja myös Colliander
päätyi venäläisten sotilaiden käsiin näiden yrittäessä saada selville, minne Colliander
oli piilottanut Pohjan ja Tammisaaren kirkkojen kalleudet. Collianderia kidutettiin yötä päivää ja
seisotettiin alastomana ulkona talvipakkasessa hiukset ja puolet parrasta irti
kiskottuna. Colliander selvisi kidutuksista hengissä, mutta halvaantui eikä
pystynyt enää hoitamaan virkaansa.
Varsinkin Pohjanmaalla venäläisten terrori ja siviilien
kidutus oli systemaattista. Väkivalta kohdistui yhtä hyvin kiinni saatuun
siviiliväestöön kuin kirkonmiehiin. Pahin terrorin aika ajoittui vuosiin
1713-1714. Siviiliväestöä vangittiin ja vietiin orjatöihin Venäjälle.
Pelkästään Pohjanmaalta vietiin 4600 henkeä, joista suurin osa oli lapsia. Moni
hengissä säilynyt rampautui, sokeutui tai sairastui mieleltään. Sodan terroriteoissa vammautuneet
muistuttivat tulevia sukupolvia vainovuosien kauheuksista ja tarinat
tapahtumista siirtyivät suvuissa sukupolvilta toiselle.
Merkintä
Joseph Stenbäckin vangitsemisesta ja vuonna 1722 tapahtuneesta vammautumisesta
löytyy Ilmajoen seurakunnan arkistosta. Lähde:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6107264 (Ilmajoen seurakunnan arkisto,
IC3, Vaasan maakunta-arkisto)
Lähteet:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2363 (Josef Stenbäck)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=692 (Elias Forselius)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=444 (Henricus Colliander)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2363 (Josef Stenbäck)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=692 (Elias Forselius)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=444 (Henricus Colliander)
Kommentit
Lähetä kommentti