Pappiskohtaloita isonvihan ajalta

Talollisen poika, Josef Stenbäck, syntyi Laihialla 22.3.1682. Isä oli talollinen Heikki Liukku ja äiti Valpuri Laurintytär. Stenbäck kävi Vaasan triviaalikoulua ja valmistui ylioppilaaksi Turussa 28.7.1704. Viiden vuoden opiskelun jälkeen Stenbäck vihittiin papiksi Turussa 31.5.1709.

Isonvihan alussa Stenbäck lähetti vaimonsa ja lapsensa pakoon Ruotsiin, mutta jäi itse virkapaikkaansa Laihialle. Venäläinen sotaväki vangitsi Josef Stenbäckin hyökkäysvaiheessa 1714. Stenbäck vietiin ensin Vaasaan ja sitten Kristiinankaupunkiin, missä kerrotaan kasakoiden häntä pahoinpidelleen. Tämän jälkeen venäläiset siirsivät Stenbäckin Ilmajoen kappalaiseksi. Kesällä 1716 Stenbäck vangittiin uudelleen ja vietiin Turun linnaan, kunnes sodan päätyttyä pääsi palaamaan Ilmajoelle.  Ilmajoen seurakunnan arkiston kuolintiedoissa mainitaan, että Stenbäck olisi vammautunut vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen sattuneen ”onnettoman luunmurron” vuoksi.  Venäläisten kidutuksesta ei ole mainintaa, vangitsemisesta kyllä.  Vammautumisestaan huolimatta Stenbäck jatkoi papin virassaan aina kuolemaansa, vuoteen 1737 saakka.  Isokokoisen ja lihavan Josef Stenbäckin kerrotaan käyttäneen tointa hoitaessaan ”suurta nojatuolia, jossa kannettiin kirkkoon ja jossa istualta piti kiitettyjä saarnoja”.

Stenbäckin vammautuminen raa´an pahoinpitelyn seurauksena vaikuttaa historian valossa totuudenmukaiselta. Pappeja pahoinpideltiin muuallakin; mm. Vetelin kappalainen, Elias Forselius, joutui venäläisen sotaväen pahoinpitelemäksi 1714 onnistuen kuitenkin pakenemaan sotamiesten käsistä takametsiin. Rauhan jälkeen Forselius palasi takaisin virkaansa. Pohjan kappalainen, Henricus Colliander, hoiti oman pitäjänsä lisäksi myös Naantalin papin tehtäviä isonvihan aikana. Muu papisto oli ehtinyt paeta Ruotsiin. Miehitysviranomaiset määräsivät Collianderin veronkokoojaksi ”kuolemanrangaistuksen uhalla” ja myös Colliander päätyi venäläisten sotilaiden käsiin näiden yrittäessä saada selville, minne Colliander oli piilottanut Pohjan ja Tammisaaren kirkkojen kalleudet.  Collianderia kidutettiin yötä päivää ja seisotettiin alastomana ulkona talvipakkasessa hiukset ja puolet parrasta irti kiskottuna. Colliander selvisi kidutuksista hengissä, mutta halvaantui eikä pystynyt enää hoitamaan virkaansa.

Varsinkin Pohjanmaalla venäläisten terrori ja siviilien kidutus oli systemaattista. Väkivalta kohdistui yhtä hyvin kiinni saatuun siviiliväestöön kuin kirkonmiehiin. Pahin terrorin aika ajoittui vuosiin 1713-1714. Siviiliväestöä vangittiin ja vietiin orjatöihin Venäjälle. Pelkästään Pohjanmaalta vietiin 4600 henkeä, joista suurin osa oli lapsia. Moni hengissä säilynyt rampautui, sokeutui tai sairastui mieleltään.  Sodan terroriteoissa vammautuneet muistuttivat tulevia sukupolvia vainovuosien kauheuksista ja tarinat tapahtumista siirtyivät suvuissa sukupolvilta toiselle.

Merkintä Joseph Stenbäckin vangitsemisesta ja vuonna 1722 tapahtuneesta vammautumisesta löytyy Ilmajoen seurakunnan arkistosta. Lähde: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6107264 (Ilmajoen seurakunnan arkisto, IC3, Vaasan maakunta-arkisto)

Lähteet:
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2363 (Josef Stenbäck)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=692 (Elias Forselius)
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=444 (Henricus Colliander)