Lydian lukupiiri

Maatalousyhteiskunnassa perheet ja suvut huolehtivat omista ikääntyneistään. Syytinkijärjestelmä oli siis tavallaan perhehoitoa, jota ollaan nyt tuomassa uudelleen käytäntöön. Vanhoja syytinkisopimuksia löytyy vaikka perukirjoista. Tämän löysin Liisa Poppiuksen Hämäläisiä sukuja Pastell-selvityksestä. Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko, jonka yhteydestä löytyvät myös ensimmäisten Pastell-suvun jäsenten haudat.(Museovirasto, valokuvaaja Pekka Kyytinen). Leonhard Pastell vanhemman ja nuoremman syytinkisopimuksista Isoäitini isoäiti, Amanda Lentola, oli omaa sukuaan Pastell. Hämäläisiä sukuja -sarjassa on Liisa Poppius tutkinut Pastell-sukua. Selvityksestä löytyy myös tietoa syytinkisopimusten järjestämisestä aikana, jolloin sotia oli toinen toisensa jälkeen. Isoäitini isoäiti Amanda Lentola, os. Pastell (Tuula Vuolle-Selkin kuvakokoelmat) Pastell-suvun ensimmäinen jäsen, Leonhard Pastell, mainitaan Sääksmäen Roukon Mäenpään eli Furunäsin omistajana vuonna 1641, jonka ...

Maatalousyhteiskunnassa perheet ja suvut huolehtivat omista ikääntyneistään. Syytinkijärjestelmä oli siis tavallaan perhehoitoa, jota ollaan nyt tuomassa uudelleen käytäntöön. Suomessa tiedetään tehdyn talollisille syytinkisopimuksia jo keskiajalla. Syytinkisopimuksia tehdään maatilojen sukupolvenvaihdoksissa vieläkin muutamia vuodessa, mutta niiden merkitys syytinkiläisten eläketurvassa on kokonaisuudessaan vähäinen. Vielä 1930-luvun alussa eläke oli harvinainen etuoikeus Suomessa. Suurin osa ihmisistä tukeutui säästöihin, lasten kanssa solmittuihin syytinkisopimuksiin ja erilaisiin avustuksiin. Ensimmäisen eläkelain hyväksyminen vuonna 1937 oli merkittävä askel vanhusten perustoimeentulon turvaamiseksi. Kansaneläkelain oli tarkoitus taata kaikille minimieläke, myös maaseudun vanhuksille. Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa syytingille siirtyminen oli talonpoikaistaloissa ajankohta, jolloin erilaiset sukupolvenvaihdokseen liittyvät asiat hoidettiin. Silloin määriteltiin talon ho...

Syntymäpitäjäni Kangasala oli suosittu matkailukohde jo 1700-luvulla. Kuohunharjun kupeessa Kuohunlahden rannalla sijaitsevan Kuohunlähteen vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia. Kylpylämatkailun kultakausi Kangasalla kesti noin sata vuotta, 1700-luvun puolesta välistä 1840-luvulle. Lähde oli tunnettu kautta maan ja perimätiedon mukaan Kangasalan kaivolle tuli matkailijoita Ruotsista, Saksasta ja jopa Italiasta asti. Kirkkojärvi ja sen pieni lahti, Kuohunlahti, sijaitsevat aivan Kangasalan kirkonkylän tuntumassa. Kuohun-harjun nimen otaksutaan tulleen harjun rinteessä sijainneesta lähteestä. Lähteen vesi pulppusi, se suorastaan ikään kuin kuohui, harjun rinteestä. Kangasalan terveyslähteestä on käytetty useita muitakin nimityksiä: Elämänlähde, Prunni ja lopulta muun käytön loputtua sitä nimitettiin Pyykkilähteeksi. Lähteen sijainnista on säilynyt ainakin kaksi karttaa. Toinen on vuodelta 1796 ja toinen 1800-luvun alkupuolelta. Kylpyläkulttuuri oli suosittua 1700-ja 1800...

Ankara ilmasto ja toistuvat katovuodet ovat opettaneet suomalaiset säästeliääksi leivän käyttäjiksi. Viljajauhojen korvikkeita on käytetty läpi vuosisatojen niin yleisesti, että erilaiset hätäleivät, etenkin pettu vakiintuivat omaksi ruokalajikseen. Hätäleipää syötiin muinakin kuin huonoina vuosina. Suomessa tunnettiin 1700-luvulla ainakin parikymmentä hätäleipälajia. Tavallisin ja tunnetuin hätäleipä oli pettu. Puhdasta pettuleipää käytettiin, jotta saataisiin hankittua vaikka arvokasta suolaa tai muita elintarvikkeita viljaa myymällä. Omassa taloudessa tyydyttiin nurkumatta huonompaan leipään. Myös viinanhimo sai tarttumaan pettuleipään. Vilja jalostettiin mieluimmin juovuttavaksi juomaksi kuin leipäjauhoksi. Pettua kerättiin alkukesästä Kansankielessä petulla tarkoitetaan puun, eritoten männyn jälsi- ja nilakerroksia, jotka on irrotettu ravintona käytettäväksi. Yhdessä jälsi ja nila muodostavan pintapuun, josta puhutaan myös termillä manto. Vain tässä rungon osassa vesi ja ra...

Vuonna 1839 Keuruun lukkari Matias Saxberg pahoinpiteli nuoren naisen kuoliaaksi, ja noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänet itsensä murhattiin. Jälkimmäisestä väkivallanteosta kirjoitti päiväkirjaansa pitäjän apulaispapin 17-vuotias tytär Lydia Bergroth, myöhemmin Hällfors. Lydia Hällforsin muistelmateos Äidin muistelmia on kirjoitettu kahdessa jaksossa vuosina 1907 ja 1911. Muistelmissa keskitytään paimentytön surmaan. Lydia Hällforsin (1844–1916) teos on ensimmäisiä naisen kirjoittamia ja suomenkielellä julkaistuja omaelämäkertoja. Se ilmestyi 1924, vaikka on kirjoitettu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Teos on herttainen kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta 1800-luvun puolivälin herännäispappilassa. Lukkari Saxbergin rikos nousee esiin sinänsä kepeän lapsuudenmuistelun lomassa. Tekijänä vihattu lukkari Kirjan kiinnostavimman tarinan päähenkilönä on vihattu ja virkaansa ilmeisen sopimaton lukkari Matias Saxberg.  Lukkari Saxbergia kuvataan ahneeksi, häikäilemättöm...

Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan 19 naiskansanedustajasta opettajia oli peräti kahdeksan. Opettajathan olivat suomalaisten perheiden parhaita asiantuntijoita. Kuopiossa syntynyt ja Sortavalan seminaarin käynyt Hilma Räsänen oli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ehtinyt toimia opettajana Sippolassa, Kuopion maalaiskunnassa ja Viipurin maalaiskunnassa. Kansanedustajaksi Hilma Räsänen valittiin Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, Maalaisliiton ainoana naisedustajana.  Työnsä ohessa hän oli ehtinyt toimia Raittiuden Ystävien esitelmöitsijänä.  Vaalikiertueellaan Hilma Räsänen olikin vakuuttava ja keräsi uusia innokkaita äänestäjiä siirtyessään paikkakunnalta toiselle. Vaalitaistelussaan Hilma Räsänen teki kovaa raittiusagitaatiota ja vaati äänestämään täysin raitista ehdokasta. Hilma Räsänen oli ehdoton absolutisti ja vaati sitä myös muilta. Samassa vaalipiirissä teki vaalityötään tohtori Tekla Hultin, joka nuorsuomalaisen puolueensa kantaa mukaillen suhtau...

Kirjoitus on julkaistu Raahen Seudussa 29.11.2017 Surkeana nälkävuonna 1867 saivat Raahenkin tuulimyllyt kietkuttaa olkikahuja, jopa  kopsankyläläiset kuljettivat myllynkivien käsiteltäviksi vanhoja katto-olkia. Eikä ollut monilla kaupunkilaisilla, jotka jäkäläleipää ja oluttehtaan rapoja pitivät herkkuna, vanhoille jauhajilleen tarjottavana sen parempaa kuin kahujen hiertämistä . (Samuli Paulaharju, Vanha Raahe. Helsinki 1925, s. 226) Suurina nälkävuosina 1860-luvulla yli kymmenesosa koko maan tuolloisesta väestöstä menehtyi nälkään ja siitä johtuviin sairauksiin. Huonoja, runsassateisia vuosia oli ollut 1860-luvun alusta lähtien. Kruunun viljamakasiinit ammottivat tyhjyyttään. Talvi 1867 oli ankara ja kevät tuli myöhään. Vilja jouduttiin kylvämään vaikeissa olosuhteissa. Syksyn alussa tulivat hallat, jotka hävittivät kypsymättömän viljan. Silloinkin oli pitkä ja kylmä kewät, kesä sateinen ja kolkko etteiwät wiljat ehtineet tuleentua. Syyskuuhun päästyä tuli taasen kyl...