Siirry pääsisältöön

Edistyksellinen republikaanipoliitikko

Vanhempiensa mukana Oulusta Michiganiin muuttanut Oscar J. Larson oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on päässyt Yhdysvaltain kongressiin. Larson valittiin republikaanien listoilta Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen jäseneksi kahdeksi kaudeksi 1920 - 1924. Samaan aikaan kongressin jäsenenä oli myös kolme ruotsalaista edustajaa.

Isä Lassi Väänänen lähti vuonna 1872 siirtolaiseksi - ajan tavan mukaan kaivostöihin Amerikkaan. Äiti matkusti kahden poikansa kanssa 1876 New Yorkiin ja sieltä edelleen Pohjois-Michiganin Calumetiin. Larson-nimen selittää tiettävästi se, että kaivoksen työnjohtaja merkitsi englanninkieliselle vaikean Väänäsen tilalle kirjoihinsa Larsonin.

Oscar kävi high schoolin kotiseudullaan ja suoritti Master of Arts -tutkinnon monien suomalaissiirtolaisten suosimassa Valparaison yliopistossa Indianassa. Lakimiehen tutkinnon hän suoritti Michiganin yliopistossa 1894 - oletettavasti ensimmäisenä suomalaisena Yhdysvalloissa.

Oikeistopoliitikkoasemastaan huolimatta Larson oli edistyksellinen, joka tuki kristillisiä ja humaanisia arvoja.  Hän puolusti intiaaniväestön taloudellisen aseman parantamista, kansainvälistä aseistariisuntaa ja avun antamista Neuvosto-Venäjän hätää kärsiville. Kun Pohjois-Suomi ja Kainuu olivat vuonna 1902 kärsineet ankarasta kadosta, Larsonin johdolla kerättiin Pohjois-Michiganissa hätäapua. Uudelleen Larsonin aktiivisuus näkyi kesällä 1918, kun hän yhdessä J. H. Jasbergin kanssa "lobbasi" Washingtonissa hätäavun lähettämiseksi elintarvikepulasta kärsivään, sisällissodan runtelemaan Suomeen.

Toivoa sopii, että Oscar Larsonin tapaisten republikaanipoliitikkojen esimerkki kantaa myös Trumpin valtakunnassa.

Lähde: Kansallisbiografia: Larson, Oscar John (1871 - 1957), Siirtolaisuusinstituutti, Biographical Directory of the United States Congress 1774-2005.


Lähde: Siirtolaisuusinstituutti


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erkkolan tehdas valmisti invalidipyöriä

Sain polkupyörähistoriaa ja -perinnettä vaalivalta Vanhat Velot ry:n Markku Lahtiselta mielenkiintoista tietoa Erkkolan pyörätehtaasta, jossa valmistettiin ainoana Suomessa pelkästään invalidipyöriä.  Tavallisten pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Kotimaisia pyörämerkkejä on todennäköisesti ollut Suomessa pitkälti toistatuhatta, mutta Erkkolan tehdas on ollut ainoa laatuaan. Erkkolan tehtaan  invavaunu. Lähde: Pikajalka 3 2015. Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät. Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajall...

Elintarvikkeiden hinnoista 1909

Työtilastollinen aikakauskirja 1.1.1909 - elintarvikkeiden hinnat maamme eri paikkakunnilla 1909 vuoden toisella neljänneksellä. Suomalainen ruoka on on tunnetusti kallista - näin pidemmälläkin perspektiivillä tarkasteltuna. Tutkimus Ammattityöläisten toimeentuloehdot Suomessa vv. 1908-1909 ilmestyi toukokuussa 1912 Suomen yleisen työtilaston XIII osana. Tutkimus sisälsi pelkästään tilastoja yli 200 sivua ja noin saman verran yhteenvetoa sekä tulosten esittelyä. Asialla eivät olleet nyt työläiset, vaan porvaristaustainen ammattientarkastaja, Vera Hjelt, jonka laati tutkimuksen oman työnsä sekä kansanedustajuuden ohessa. Valtion kustannuksella painatettiin 1000 taloustilikirjaa jaettavaksi perheisiin, joiden tuli kerätä aineistoa tutkimusta varten.  Vera Hjelt kuljetti tarkastuskäynneillään kirjoja mukanaan jättäen ne asiamiesten välityksellä jaettavaksi. Tutkimuksen palauttajille luvattiin vielä erikseen 12 tai 15 markan palkkio jokaisesta vuoden aikana huolellises...

Kaikille Pöperö-Maijoille ja Pöhkö-Jukille

Vaahteramäen Eemeli-kirjoissa köyhien elämä oli karua ja yhteiskunnalliset erot maalaisyhteisössä silmin havaittavissa. Kun Kissankulmassa järjestettiin kinkereitä notkuvien pöytien ääressä, järsivät vaivaistalon vanhukset leivänpaloja.  Astrid Lindgren kuvaa 1800-luvun loppupuolen maaseudun vähäosaisia ja tarinoissa on selvä yhteiskunnallinen viesti. Astrid Lindgren sai idean Eemeli-kirjoihinsa isänsä lapsuudenmuistoista Smoolannissa. Suomessa ensimmäiset vaivaistalot perustettiin 1880-luvulla ja Ruotsissa niitä oli jo aiemmin. Vaivaistaloihin koottiin pitäjän huonokuntoisimmat ja työhön kykenemättömät, eli vanhukset, sairaat ja vammaiset. Tällainen oli myös Kissankulman ja vaivaistalon väliä kulkenut Pöperö-Maija, jonka kautta kuulumiset Eemelin tempauksista kiirivät vaivaistaloon. Kirjan lukeneet tai televisiosta sarjaa seuranneet muistavat vaivaistalon asukkien ikimuistoisen joulujuhlan, kun Eemelin vanhemmat olivat lähteneet joulupäivänä kyläilemään ja lapset olivat j...