Sain polkupyörähistoriaa ja -perinnettä vaalivalta Vanhat Velot ry:n Markku Lahtiselta mielenkiintoista tietoa Erkkolan pyörätehtaasta, jossa valmistettiin ainoana Suomessa pelkästään invalidipyöriä. Tavallisten pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Kotimaisia pyörämerkkejä on todennäköisesti ollut Suomessa pitkälti toistatuhatta, mutta Erkkolan tehdas on ollut ainoa laatuaan.
Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät.
Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajalleen hyvin tyypillisellä kaavalla: pyöräseppä kokosi kulkupelit sekalaisista osista, joten kaikki lyhyenkään ajan sisällä valmistuneet pyörät eivät aina olleet samanlaisia keskenään, vaan yksilöllisiä kappaleita kukin. Kerrotaan, että eräänä päivänä 1927 tuli naapuripitäjästä Kurikasta Erkkolan juttusille naishenkilö veljensä kanssa. Erkkolalta kyseltiin mahdollisuutta saada invalidipyörää, eli sellaista, jolla voisi jalattomana ajella. Sellaisia ei Suomesta saanut ja Saksasta tilattuna ne olisivat kalliita. Sisaruksilla oli näyttää Erkkolalle valokuva, jonka mukaan pyörän olisi voinut tehdä. Erkkola lupasi yrittää. Asiakas oli lopputulokseen tyytyväinen ja pian sana oivallisesta pelistä kiiri ja vähitellen moni muukin halusi Salomon Erkkolalta invalidipyörän, joita hän valmisti pyörän kokoamisten ja korjaamisen ohessa. Kolmipyöräisten tekeminen vaati yhä enemmän työtä ja aikaa, sillä rungot ja esimerkiksi puiset istuinosat piti tehdä itse. Viimeistään viime sotien päätyttyä Salomon Erkkola päätti, että he luopuvat tavallisista polkupyöristä ja erikoistuvat invapyöriin. Velojahan koottiin ja myytiin joka pitäjässä monessakin paikassa, mutta invapyörien saralla Erkkola oli todennäköisesti yhä ainoa kotimainen valmistaja. Invapyörien lisäksi pajassa valmistettiin rullatuoliin verrattavia, nykysilmin katsottuna melko massiivisen kokoisia rullavaunuja.
Salomon Erkkolan poika, Eino Erkkola ja hänen poikansa Matti Erkkolan kehittivät 1950-luvulla ensimmäisen invalidimopon. Erkkola-mopon merkittävin ostajakunta muodostui sotainvalideista. Aikoinaan Erkkola-mopoja myytiin vain invalidikortin omaaville. Pyörään ei vaadittu vakuutuksia, eikä pyörällä ajettaessa tarvinnut käyttää kypärää. Erkkola-mopossa oli edessä yksi ohjaava pyörä ja takana kaksi pyörää, joista toinen oli vetävä. Moottori sijaitsi kuljettajan vieressä vasemmalla. Mopo käynnistettiin narusta vetämällä. 1960- ja 1970-lukujen vaihteen paikkeilla jalkatilan suojuksen ylle lisättiin tuulilasi ja katos. Viitseliäimmät varustivat invalidimoponsa mm. radiolla ja muilla lisävarusteilla.
 |
| Erkkolan tehtaan invavaunu. Lähde: Pikajalka 3 2015. |
Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät.
Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajalleen hyvin tyypillisellä kaavalla: pyöräseppä kokosi kulkupelit sekalaisista osista, joten kaikki lyhyenkään ajan sisällä valmistuneet pyörät eivät aina olleet samanlaisia keskenään, vaan yksilöllisiä kappaleita kukin. Kerrotaan, että eräänä päivänä 1927 tuli naapuripitäjästä Kurikasta Erkkolan juttusille naishenkilö veljensä kanssa. Erkkolalta kyseltiin mahdollisuutta saada invalidipyörää, eli sellaista, jolla voisi jalattomana ajella. Sellaisia ei Suomesta saanut ja Saksasta tilattuna ne olisivat kalliita. Sisaruksilla oli näyttää Erkkolalle valokuva, jonka mukaan pyörän olisi voinut tehdä. Erkkola lupasi yrittää. Asiakas oli lopputulokseen tyytyväinen ja pian sana oivallisesta pelistä kiiri ja vähitellen moni muukin halusi Salomon Erkkolalta invalidipyörän, joita hän valmisti pyörän kokoamisten ja korjaamisen ohessa. Kolmipyöräisten tekeminen vaati yhä enemmän työtä ja aikaa, sillä rungot ja esimerkiksi puiset istuinosat piti tehdä itse. Viimeistään viime sotien päätyttyä Salomon Erkkola päätti, että he luopuvat tavallisista polkupyöristä ja erikoistuvat invapyöriin. Velojahan koottiin ja myytiin joka pitäjässä monessakin paikassa, mutta invapyörien saralla Erkkola oli todennäköisesti yhä ainoa kotimainen valmistaja. Invapyörien lisäksi pajassa valmistettiin rullatuoliin verrattavia, nykysilmin katsottuna melko massiivisen kokoisia rullavaunuja.
Salomon Erkkolan poika, Eino Erkkola ja hänen poikansa Matti Erkkolan kehittivät 1950-luvulla ensimmäisen invalidimopon. Erkkola-mopon merkittävin ostajakunta muodostui sotainvalideista. Aikoinaan Erkkola-mopoja myytiin vain invalidikortin omaaville. Pyörään ei vaadittu vakuutuksia, eikä pyörällä ajettaessa tarvinnut käyttää kypärää. Erkkola-mopossa oli edessä yksi ohjaava pyörä ja takana kaksi pyörää, joista toinen oli vetävä. Moottori sijaitsi kuljettajan vieressä vasemmalla. Mopo käynnistettiin narusta vetämällä. 1960- ja 1970-lukujen vaihteen paikkeilla jalkatilan suojuksen ylle lisättiin tuulilasi ja katos. Viitseliäimmät varustivat invalidimoponsa mm. radiolla ja muilla lisävarusteilla.
Erkkolan tehtaan mainos Suomen Invalidissa 1939.
Lähteitä:
Tekniikan Maailma nro 8 2008: Suomalaisen mopoauton historia ja tulevaisuus.
Pikajalat 3 2015 (Erkkolan invalidipyöristä otsikolla ”Pyöräilyä käsikaasulla).
Erkkolan korjaamo on tehnyt vuosina 1958 ,1959 ja ehkä 1960 vuoden alussa Verraton merkistä invamopoa jossa Solifer express 107 moottori eturenkaan yläpuolella ketjuvedolla. Runko on melko saman näköinen kun invapyörissä.
VastaaPoista