S ivuun pudonneet ovat kuin kynttilöitä, jotka hetkeksi valaisevat hyvyyttämme, kunnes ne voi taas sammuttaa, kirjoittaa Jyrki Lehtola kolumnissaan aikamme hyväntekijöistä (IS 15.2.2014). Kodittomat, mielenterveysongelmaiset, vammaiset ja ylipäänsä kaikki marginaalissa elävät ovat konkreettinen todiste hyvyydestämme. Lehtola kirjoittaa vakavasta asiasta. Tämän päivän lööppijournalismi herättää meissä sivistyneissäkin ihmiset animaaliset vaistomme, kun kyse on joko lapsista, vammaisista tai seksuaalivähemmistöistä. Toivottavasti hyvinvointivaltiomme rapautuminen ei johda uuteen hyväntekeväisyysaaltoon, kun on kyse sairaiden, lasten, vammaisten ja vanhusten hyvinvoinnista ja palvelujen turvaamisesta. Oululainen kirjailija Teuvo Pakkala, itsekin lapsuudessaan puutetta kokenut, arvosteli 1890-luvulla ilmestyneissä teoksissaan (Vaaralla, Elsa) ajan hyväntekeväisyysinnostusta. Ylemmän luokan rouvat kiersivät köyhälistökortteleita apuaan tarjoten. Nämä hyväntahtoiset rouvat te...