Lydian lukupiiri

Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa oli  ilmestyttyään vuonna 1932 läpimurtoteos. Lapuan liikkeen ja oikeistoradikalismin aikaan ilmestynyt kirja sai suosiota, koska se oli yksilökuvaus, joka ylitti luokkarajat vailla yhteiskunnallista analyysia, mainitaan Ylen sivuilla. En kuitenkaan usko, että Pekkanen olisi jättänyt ottamatta kantaa aikana, joka oli työväenluokan kannalta ahdistavaa. Hän vain teki sen niin taitavasti vailla uhoa ja vihaa. Lapsuuteni (1953) on Pekkasen kenties tunnetuin teos - kiitos myös hyvän televisiototeutuksen ja mainion näyttelijäkaartin (Matti Oravisto, Anja Pohjola). Rauni Mollbergin ohjaaman TV-sarja jäi pysyvästi mieleeni ja nyt uudessa kotikaupungissani Kotkassa käyskennellässäni mietin, että onko mahdollisesti tuossa se merenranta, jossa pikku-Toivo ja kivenhakkaajana työskentelevä isä kulkivat käsi kädessä, kun kaikki oli vielä hyvin. Merelle katsoessani pohdin, että onko edessä siintävä saari juuri se, mihin teini-ikäiset pojat soutivat kalastamaan...

Sarjakuva joka muutti Suomea

Sain polkupyörähistoriaa ja -perinnettä vaalivalta Vanhat Velot ry:n Markku Lahtiselta mielenkiintoista tietoa Erkkolan pyörätehtaasta, jossa valmistettiin ainoana Suomessa pelkästään invalidipyöriä.  Tavallisten pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Kotimaisia pyörämerkkejä on todennäköisesti ollut Suomessa pitkälti toistatuhatta, mutta Erkkolan tehdas on ollut ainoa laatuaan. Erkkolan tehtaan  invavaunu. Lähde: Pikajalka 3 2015. Ilmajoen Koskenkorva on tunnettu lähinnä viinatehtaastaan, mutta paikkakunnalla sijaitsi 1900-luvun alusta myös Erkkolan pyörätehdas, jonka pääartikkelina olivat sotien jälkeen invalidipyörät. Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Suomeen palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä. Pyörät syntyivät ajall...

Tehdastyöväestön toimeentulosta 1900-luvun alussa

Ruokamatka keskiaikaan : Keskiaika kiinnostaa. Radion ohjelmasarjaan liittyvässä Keskiajan maut -kirjassa tarkastellaan yrttien ja ruoan yhteyttä ihmisen hyvinvointiin.

Kuvalliset postikortit yleistyivät Suomessa 1890-luvulla.Saksa oli suurin korttien valmistaja ja valtaosa Suomessa käytetyistä korteista painettiin siellä. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa Suomi irrottautui Venäjästä ja itsenäistyi.1920-luvulla etenkin Amerikan siirtolaisuus lisäsi postikorttien tulvaa kotimaahan. Yllä oleva kortti on todennäköisesti Amerikan tuliaisia. Ylimääräisiä kortteja oli mukava lähetellä sukulaisille ja tuttaville vielä Suomessakin. Tammikuun 7. päivänä 1919 Tampereelta lähetetyssä kortissa toivotetaan  oikein tukevia onnitteluja August-veljelle . Samalla sisar lähettää terveisiä mummulle, papalle ja täti-ressulle ja sitte itsellesi. Lopuksi kirjoittaja pyytää, että muistaisitteko sen pilleri-askin tuoda, kun tulette.

Suurin osa nykykirjallisuudesta käsittelee keskiluokkaista maailmantuskaa, ja kirjoja lukee enimmäkseen keskiluokka. Tämä on outoa, koska useimmat kirjailijat ovat itse hyvin köyhiä , kirjoittaa Asta Leppä. Mistä kirjallisuuteen saataisiin muitakin ääniä (HS 24.7)? Otan nyt esimerkiksi historian tuntemattomat suurmiehet, jotka eivät aikanaan eikä myöhemminkään suurmiehen kriteereitä täyttäneet. Kalevalan kerääjä, Elias Lönnrot, kyläräätälin poika, on poikkeus. Tällaisia olivat kirjoista kiinnostunut Kirja-Matti ja kansanrunoilija Juhana Ihalainen. He elivät 1800-luvun alkupuolella, jolloin kirjojen saatavuus lukutaidosta ja kirjoittamisesta puhumattakaan olivat harvinaista herkkua. Kirja-Matti ja Juhana Ihalainen eivät ole kiinnostaneet edes tietokirjailijoita. Kirja-Mattia pidettiin aikanaan ja hyvin pitkälle viime vuosikymmeniin saakka höperönä, lukutaidottomana kirjojen kaupittelijana. Juhana Ihalainen, köyhä ja rujo, loisen poika, kirjoitti ja opetti myös muita. Ihalaista ei ...